Valentin Vaala

Valentin Vaala

szül. 1909.10.11
Helsinky, Finské velkoknížectví, Orosz Birodalom

elhunyt 1976.11.21 (67 éves)
Helsinki, Helsingin seutukunta, Uusimaa, Finnország

Rendező

Filmek
1963

Totuus on armoton

1961

Nuoruus vauhdissa

1958

Niskavuoren naiset

 

Nuori mylläri

1957

Nummisuutarit

1956

Yhteinen vaimomme

1955

Minä ja mieheni morsian

1954

"Minäkö isä!"

1953

Huhtikuu tulee

Hirdetés

Hirdetés

 

Siltalan pehtoori

1952

Kulkurin tyttö

 

Omena putoaa

1951

Gabriel, tule takaisin

1949

Jossain on railo

 

Sinut minä tahdon

1948

Ihmiset suviyössä

1947

Maaret - tunturien tyttö

1946

Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä

 

Viikon tyttö

1945

Linnaisten vihreä kamari

 

Vuokrasulhanen

1944

Dynamiittityttö

1943

Keinumorsian

 

Neiti Tuittupää

 

Tositarkoituksella

1942

Varaventtiili

1941

Antreas ja syntinen Jolanda

 

Morsian yllättää

1940

Jumalan myrsky

1939

Rikas tyttö

 

Vihreä kulta

1938

Niskavuoren naiset

 

Sysmäläinen

1937

Juurakon Hulda

 

Koskenlaskijan morsian

1936

Mieheke

 

Vaimoke

1935

Kaikki rakastavat

 

Kun isä tahtoo...

1934

Helsingin kuuluisin liikemies

1933

Sininen varjo

1931

Laveata tietä

1929

Mustalaishurmaaja

 

Mustat silmät

Dokumentumfilm
1972

Finlandia-talo

1971

Helsingin hetkiä

1970

Kämp

1969

Näin syntyi Saimaan kanava

1968

M/S Finlandia

 

Teatteritalo

1967

350-vuotias Uusikaupunki juhlii

 

Katoavaa Tamperetta

 

Oulujoki

1966

Kaupunki rakentaa: Kallion virastotalo

1965

Konelan päivä

 

M/S Ilmatar telakalta merelle

 

Pellolta pataan

 

Rautaruukin rakentaminen

1964

Nestettä Naantalista

1963

Iijoki elää

 

Meri antaa

1962

Jääkenttien halki Suomeen

1951

Rahan rata

1941

Pakkorajalta Syvärille

 

Puolustusvoimain katsaus

1939

Herää Helsinki!

1936

Herrain herkku jokamiehen ruuaksi

Vágó

Forgatókönyvíró

Jelmeztervező

Filmek
1929

Mustalaishurmaaja

Díszlettervező

Filmek
1933

Sininen varjo

1929

Mustalaishurmaaja

Színész

Operatőr

Dokumentumfilm
1972

Finlandia-talo

Vendég